Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivallan vastainen työ tarvitsee myös maahanmuuttajamiehiä!

Osallistuin reilu viikko sitten Suomen Un Womenin ja Miehet ry:n järjestämään HeForShe-seminaariin, jossa pohdittiin muun muassa miesten roolia sukupuolten välisen tasa-arvon totetumisessa. Tilaisuudessa oli hienoja puheenvuoroja, joista näki kuinka tärkeitä ja kaivattuja puheenvuorot ovat olleet. Usein työ ja vastuu naistenoikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta jää liikaa vielä tänä päivänäkin naisten harteille, ikään kuin kysymys olisiContinue reading “Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivallan vastainen työ tarvitsee myös maahanmuuttajamiehiä!”

Häpeä on hmisoikeuksien jarruttaja.

Viime viikolla luin kirjailija Teemu Potapoffin kirjoituksen häpeästä. On mielenkiintoista, kuinka vielä tänä päivänäkin häpeä ja sen kanssa kamppailu varjostaa minua. Muistan nuorena tyttönä hyvin vahvasti kuinka useasti muiden tyttölasten kanssa meitä ojennettiin; “Hävetkää, kun tuolla tavalla nauratte kovaa tyttöinä” tai lauseella jota usein kuulin: “kunnollinen tyttö ei korota äänensä”. Mulle ei ikinä kerrottu miksi, joten tämäContinue reading “Häpeä on hmisoikeuksien jarruttaja.”

Tietoisuus tasa-arvosta ja oikeuksista myös tavoitettava maahanmuuttajanaisia.

Noin kuukausi takaperin, olimme kokoontuneen eduskuntaan Ihmisoikeuskeskuksen järjestämään tilaisuuteen jossa pohdimme naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Suomessa sekä Euroopan neuvoston Grevio-asiantuntijaryhmältä saatuja ehdotuksia Suomelle. Sen lisäksi olin kansainivälisenä tyttöjenpäivänä moderoimassa pikkuparlamentissa järjestetyssä Jokaisen Tytön Oikeus-seminaaria. Seminaarissa pohdittuun eri viranomaisten sekä järjestöjen kanssa kuinka tietoisuutta lisättäisiin kohderyhmälle heidän oikeuksistaan.  Jälleen kerran maahanmuuttjanaisten asema on noussut otsikoihin tällä viikolla. Huolen tällä kertaa nosti opettaja,Continue reading “Tietoisuus tasa-arvosta ja oikeuksista myös tavoitettava maahanmuuttajanaisia.”

Kauan odotettu lähetekeskustelu vihdoin eduskunnassa: Tyttöjen sukuelinten silpomista kieltävä erillislaki.

Tänään eduskunnassa käytiin lähetetekeskustelu kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä erillisellä lailla. Tänään käytiin keskustelua, jota olen odottanut viimeiset kymmenen vuotta. Vähän aikaan sitten myös Euroopan Neuvoston tarkastusyhmä on kannustanut Suomea kriminalisoimaan tyttöjen sukuelinten silpomisen.  Suomessa on tehty tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä jo lähes 20v. THL:n tuore riskiarviossa puhutaan hälyttävistä numeroista sen sijiaan että riskiarvioContinue reading “Kauan odotettu lähetekeskustelu vihdoin eduskunnassa: Tyttöjen sukuelinten silpomista kieltävä erillislaki.”

Matka kohti Zambezin Tasavaltaa on alkanut

Vuonna 2012, ystäväni houkutteli mua Suomeen teatterinnäytelmään nimeltään Mikä Elämä. Se oli ensikosketukseni näyttelemiseen. En ollut ikinä aikasemmin näytellyt missään ja silti mua aina kiehtoi ajatus näyttelemisestä. Pinja Hahtolan ohjaaman Mikä Elämä- näytelmän myötä opin näyttelemisestä hurjasti. Sain myös oppia alan parhaimmilta näyttelijöiltä, erityisesti Eija Ahvolta.  Itselleni näytelmän tarina vaikuttaa eniten siihen että lähdenkö mukaan. Tarinan täytyy koskettaa, haastaa, puhutella jaContinue reading “Matka kohti Zambezin Tasavaltaa on alkanut”

Yhteisöjen vaiennetut äänet

Eilen 11/8/2019, Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkeli joka käsitteli kunniakontrollin eri muotoja Suomen maahanmuuttajayhteisöissä. Itse esiinnyin kyseisessä jutussa asiantuntijana. Ensimmäisen kerran puhuin kunniaan liittyvästä kontrollista jo vajaa parikymppisenä, vuonna 2009 Voima-lehdelle. Se koski tyttöjen sukuelinten silpomista sekä tyttöjen vapauden rajoittamista vedoten perheen kunniaan. Vuosia sen jälkeen, olen iloinen että olemme tunnistaneet ja tunnustaneet rohkeasti ilmiön olemassa olon. Siitä huolimatta, ei riitä että parin vuoden välein nostammeContinue reading “Yhteisöjen vaiennetut äänet”

Minua havettäisi olla puhumatta kulttuurini epäkohdista

Siitä lähtien kun aloin puhumaan tyttöjen sukuelinten silpomisesta, olen saanut vastata moniin syytöksiin. Jatkuva argumentti on; “Nolaat yhteisöämme” tai “ruokit rasismia”.  Minusta se on tosi hämmentävää sillä en ymmärrä vieläkään, miten leimautumisen pitäisi olla mulle tai kenellekkään muullekin isompi ongelma kuin törkeästi pahoinpidellyn, puolustuskyvyttömän lapsen turvallisuus ja oikeudet. Myöskään kaiken lisäksi en ole ikinä etnisesti profiloinut silpomiskeskustelussa tiettyä etnistä taustaa,Continue reading “Minua havettäisi olla puhumatta kulttuurini epäkohdista”

Maahanmuuttajanaiset jäävät sukupuolten tasa-arvokysymyksissä rasismipelon jalkoihin.

Olen huolissani yleistyneestä tavastamme puhua tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Olen turhautunut tapaan, jolla valikoimme niitä naisia joiden oikeuksista puhumme ja niitä joita sivuutamme. Esimerkiksi keskustelu maahanmuuttajanaiseen kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta tai sukupuolittuneesta väkivallasta on usein täysin vastuutettu toisen maahanmuuttajanaisen hartioille, vaikka elämme yhteiskunnassa jossa tuki, turva ja vastuu on viime kädessä yhteiskunnan. Tämän lisäksi olen huolestunut siitä, ettäContinue reading “Maahanmuuttajanaiset jäävät sukupuolten tasa-arvokysymyksissä rasismipelon jalkoihin.”

Jätimme tyttöjen sukuelinten silpomisen erillislailla kieltävän kansalaisaloiteen eduskuntaan.

Luovutimme eilen iltapäivällä eduskunnan lainsäädäntöjohtaja Tuula Kulovedelle. kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä erillisellä lailla. Matka tähän pisteeseen, ei ole ollut helppo, eikä tämä ole ollut missään nimessä itsestäänselvyys. Se että tähän pisteeseen päästiin, tarkoittaa että me emme hyväksy tyttöjen sukuelinten silpomista missään muodossa yhteiskuntana. Haluan vielä korostaa, että kyse on sukupuolittuneesta väkivallasta jonka tarkoitus onContinue reading “Jätimme tyttöjen sukuelinten silpomisen erillislailla kieltävän kansalaisaloiteen eduskuntaan.”