Koronapandemian aiheuttama ahdistus on alkanut selkeämmin näkyä yhteiskunnassamme ja mielestäni tämä näkökulma tarvitsee lähempää tarkastelua.
Koronapandemian aikana viestintä on ollut selkeästi kaksijakoinen:
- valtion vastuu pandemian hoidosta rajoituksia asettamalla
- yksilön vastuu pandemiasta rajoituksia noudattamalla ja yleisesti odotettavia oma-aloitteisia oikeita valintoja tekemällä
Valtion, ministeriöiden ja eri terveydenhuollon asiantuntijoiden toistuvasti epäonnistunut viestintä on koronapandemian kehittyessä kuitenkin tehnyt rajanvedon näiden kahden vastuun välille yhä epäselvemmäksi. Valtionhallinnon asettamat rajoitukset ovat jääneet epäselväksi ja yksilön vastuuta on korostettu entistä enemmän, minkä jälkeen yksilöiden tekemiä virheitä moitittu sitäkin kovemmalla kädellä.
Tuorein tapaus on THL ja hallituksen ravintoloihin ja hiihtolomaan liittyvä linjaero. Samaan aikaa kun yksilöltä odotetaan vastuullista ja rationaalista harkintakykyä, muotoutuu toisistaan poikkeavat linjaukset rationaalisen ajattelun kannalta mahdottomiksi toteuttaa. Kun rationaalinen ajattelu ei kansalaisilta onnistu, langettaa valtionhallinto talvilomalaisten päälle harmaan pilven muuten niin mukavaa ja ansaittua lomaa varjostamaan.
Epäonnistunut rajanveto valtion ja yksilön roolista pandemian torjunnassa välillä lisää epävarmuutta, sillä yksilöitä odotetut toimet ovat lähes mahdottomia toteuttaa. Vaikeasti tulkittavat rajoitukset ja avoimeksi jäävät suositukset ovat puolestaan omiaan aiheuttamaan ahdistusta ja pelkoa, kun yksilö ei kykene hahmottamaan oikeita toimintamalleja uhkaa aiheuttavassa pandemiatilanteessa. Uhan tunnetta kohottaa eri tavalla avoimeksi jääneitä asioita tulkitsevat kanssaihmiset, jotka noudattavat joko pelkoa aiheuttavaa heikompaa suojaustasoa tai konflikteja aiheuttavaa vahvempaa suojaustasoa.
Kun tähän lisätään valtionhallinnon tasolta tuotua painostusta ja syyllistävää epäonnistumisen tunnetta, aletaan henkisen kuormituksen tasolla olla jo melko raskaalla tasolla. Henkinen väkivalta saattaa vielä olla hieman liian raju vertaus, mutta kovin kaukana ei siitä ainakaan kuormittavien elementtien samankaltaisuuden johdosta olla. Tähän vedoten onkin syytä pohtia, kumpi aiheuttaa enemmän henkistä kuormitusta:
- viruksen aiheuttama uhka perusturvallisuudelle
- valtionhallinnon aiheuttama epävarmuus perusturvallisuudesta
Valtion vastuulla on huolehtia pandemian hallinnasta sekä tehdä selkeitä rajanvetoja ja tarvittavia rajoituksia niin, että yksilön perusturvallisuuden tunnetta suojellaan. Valtionjohdon tasolla olisi syytä pysähtyä miettimään, miten yksilöiden perusturvallisuus voidaan taata pandemian aikana myös viestinnän osalta.
