Ihmisoikeuksien moninainen rajoittaminen

Ihmisoikeustyö ja ihmisoikeuspuolustajat ovat läpi historian kohdanneet häirintää ja viime aikoina on ollut selkeästi havaittavissa tämän häirinnän lisääntyneen. Erityisesti naisten oikeuksien ja rasisminvastaisen työn tekijöihin kohdistuva häirintä verkossa on ollut hälyttävässä nousussa. Tässä on meidän yhteiskunnalla tärkeä rooli turvata ihmisoikeuspuolustajia ja kartoittaa heihin kohdistuvan häirinnän muotoja ja lisätä mahdollisuuksia tukipalveluihin. On varmistettava myös, ettei kukaan muu jätä vaikuttamismahdollisuuttaan häirinnän vuoksi.

Tärkeimpänä itse omassa ihmisoikeustyössäni koen vähemmistöryhmien tyttöjen ja naisten oikeudet ja niiden turvaamisen huomioon ottaen heidän elinympäristönsä, sillä heihin kohdistuva väkivalta ja sen eri muodot jäävät helposti piiloon. Uskon, että yhteiskuntana on meidän velvollisuutemme varmistaa, että Suomessa on kaikille samanlaiset mahdollisuudet mm. koskemattomuuteen, itsemääräämiseen sananvapauteen ja seksuaalioikeuksiin, riippumatta taustastaan. Erityispiirteinä näen työssäni olevan sen, että esille nostamani ihmisoikeusloukkaukset ovat pitkälti Suomessa piilorikollisuutta ja kohderyhmänä on ihmisiä, jotka eivät ole yhteiskunnassamme tulleet nähdyksi ja kuulluksi.

Suomessa on valitettavasti erilaisia etnisiä ja uskon yhteisöjä, joissa jotkut vallitsevat valtarakenteet rajaavat niin ihmisoikeuksia kuin yksilönvapautta. Tiedämme, että seksuaalivähemmistöt ja naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa näiden rakenteiden alla. Olen erityisen huolissani juuri näistä yhteisöistä, sillä nämä rakenteet ovat vielä Suomessa hyvin tuntemattomia ja näkymättömiä. Mikä pahinta, ilman näiden rakenteiden ja niitä ylläpitävien ihmisten ideologian/arvomaailman tuntemista, emme voi turvata yhtäläisiä oikeuksia jokaiselle näissä yhteisöissä. Ihanteellisin tapa edistää näitä oikeuksia on saada eri yhteisöistä aktivisteja, jotka puolustavat ihmisoikeuksia nimenomaan omissa yhteisöissään, mutta emme voi myöskään hyvinvointivaltiona ulkoistaa ihmisoikeuksien toteuttamista ja eteenpäin ajamista millekään ”yhteisölle” ilman, että samalla luomme puitteet rinnakkaisyhteiskunnille. On täysin kohtuutonta jättää nykyisten rakenteiden rikkominen ja yksilönvapauden vahvistaminen yhteisöissä elävien yksilöiden harteille.

Häirintä on ajoittain erityisesti sosiaalisessa mediassa kestämätöntä rasististen kommenttien vuoksi. Työni näkökulmasta pidän vaarallisimpina häirinnän muotoina kuitenkin sellaisia keinoja, joissa ne on puettu taitavasti asiallisen kommentoinnin varjoon. Se tekee häirinnästä hyvin vaikean tunnistaa ja pidemmän päälle se uuvuttaa ja ajaa asiaansa: hiljentää kohdettaan. Hiljentämistä perustellaan usein leimautumispelolla ja valtaa käytetään koko yhteisön nimissä, kun kommentteja tai tekoja perustellaan ”yhteisön äänellä”. Näiden ihmisten taustalla saattaa olla systemaattinen yhteisöjen uhrien toiseuttaminen ja tilan vieminen tietoisesti ylläpitäen haitallisia valtarakenteita omissa yhteisöissään. He käyttävät ihmisen identiteettiä ja taustaa häntä vastaan kysyen: Oletko osa meitä vai meitä vastaan? Samat tahot, jotka ajavat omia oikeuksiaan harjoittaa uskontoaan yhteiskunnallisessa keskustelussa, pyrkivät yhteisöissä rajoittamaan yksilöiden oikeuksia vedoten samaan uskontoon. Samat tahot jotka vastustavat rasismia, saattavat harjoittaa hyvinkin avointa syrjintää ja rasismia yhteisöissä. Tämän vuoksi pidän ihmisoikeusnäkökulmasta hyvin ongelmallisena sitä, että mikään taho edustaisi jotakin yksittäistä etnistä yhteisöä, sillä kaikki yhteisöt koostuvat yksilöistä, joilla on eri kokemuksia ja näkemyksiä.

Vaikuttamistyössä on välttämätöntä toimia ihmisoikeudet edellä ja tarkastella asiaa asiana pyrkien jättämään omat subjektiiviset taustat mahdollisimman minimiin. Inhimillisellä tasolla ymmärrän, että ihmisilllä on pelko leimautua valtaväestöön verrattuna, mutta edes tämä ei anna oikeutta hiljentyä tai hiljentää ihmisoikeuksista puhumista. Kun ihminen pyrkii rajoittamaan toisen henkilön sananvapautta vedoten yhteiseen etniseen taustaan ja sen mukana tulevaan leimautumiseen ja maineeseen, ylläpitää se valitettavasti itsessään myös leimautumista ylläpitävää tekijää. Yhteisöllisissä yhteisöissä, erityisesti uskonnollisissa, tämä liittyy vahvasti hyvän ”maineen” ylläpitämiseen, jossa yksilöitä rajoitetaan julkisessa keskustelussa, mikäli tämä erottuu yhteisön ”normeista” tai ei suostu alistumaan niihin. Tämä koskettaa yleensä lähinnä naishenkilöitä. Tästä minulla on vuosien kokemus, sillä en ole suostunut alistumaan yhteisön vaatimuksiin. Monet eivät tiedä, että ihmisoikeustyötä tehdään kutsumuksesta ja usein siinä joutuu hyväksymään faktan, että oma turvallisuus voi samalla vaarantua. Demokraattisessa yhteiskunnassa ja hyvinvointivaltiossa meidän on erityisesti pidettävä huolta, että ihmisoikeustyötä ei rajoita mikään kulttuuri- tai uskonyhteisö. Ihmisoikeustyössä lähtökohtana ja tulokulmana on aina kaikissa asioissa ensisijaisesti ihmisoikeuden toteutuminen.

-Ujuni

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: