Hyvää naistenpäivää

Kun naistenpäivän kunniaksi minua pyydettiin Espritin #yourule kampanjaan mukaan, en epäröinyt lähteä mukaan. Koen tarpeelliseksi tuoda kunniaväkivallan myös näkyvämmin yhteiskunnallisiin kampanjoihin. 

Mukana Espritin #yourule kamanjassa tuomassa kunniaväkivalta esiin.

Kampanjan lisäksi Esprit ja UN Women järjestivät tilaisuuden Tukholmassa keskiviikkona 4.3.2020. Tilaisuuden paneelikeskustelussa käsiteltiin paitsi naisiin kohdistuvan väkivallan vaikutus yksilöön mutta myös sen vaikutus laajemmin meidän koko yhteiskuntaan. Paneelin yksi keskeisimmistä aiheista oli myös naiset johtajina. Mitä se on ollut, mitä se on nyt ja mitä se voisi olla tulevaisuudessa.

Paneelissa:  Elina Nikulainen, Clara Henry, Klara Svensson, Zena Fialdini ja juontajana Alexandra Pascalidou.

Nostin paneelissa maahanmuuttajanaisiin kohdistuvasta väkivallasta joka usein jää piiloon niin yhteiskunnallisella tasolla kuin yhteiskunnallissa keskusteluissa. Maahanmuuttajanaisten yhteiskunnallinen asema yhteiskunnassa sekä yleisesti on näkökulma jota nostetaan vieläkin ikävä kyllä “erillisenä” keskusteluna siitäkin huolimatta että he ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.

Yksi panelisteista Zena Fialdini (Un Women SW) kommentti tyttöjen sukuelinten silpomisesta Ruotsissa kosketti minua. Hän nosti huolensa tytöistä joita lähetetään ruotsista silvottavaksi ulkomaille. Hän mainitsi, että jos tytöt olisivat etnisesti eri näköisiä, ottaisimme asian vakavemmin. Zenan puhe kosketti minua koska hän on täysin oikeassa. Tyttöjen sukuelinten silpominen on globaali ongelma joka vaatii kovasti töitä joka puolella maailmaa, mutta meidän on kyettävä varmistaan vielä vahvemmin ja varmemmin että yksikään tyttö ei ole riskissä joutua silvotuksi euroopassa tai meillä Suomessa.  Ennen kaikkea meidän on ymmärrettävä ottaa vakavasti näihin tyttöihin kohdistuvan riskin tulla silvotuksi täältä Suomesta.

Torstaina 5.3 julkaistiin Iltalehdessä naistenpäivän kunniaksi minusta pienen dokumentin tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Dokumentissa lähestyn aihetta eri näkökulmasta, nimittäin omasta kokemuksestani ja sen vaikutusta nykyiseen työhöni. Mä olen aina kokenut hieman epämielyttävänä ja vaikeana puhua oma kohtaisesta kokemuksestani. En sen vuoksi että aihe itsessään olisi minulle vaikea puhua vaan ihmisten reaktiot. En ole voinut sietää ikinä sääliä ja uhriuttamista jollaisena olen kokenut keskustelun. Mietin pitkään ennen kuin suostuin tuomaan kokemuksestani näin esille ja syy tähän on se, että koen tänäpäivänä silpomisen vastaisessa työssäni Suomessa kaipaavan selviytymisen ja onnistumisen näkökulmia. Sukuelinten silpomisesta voi selvitä eikä se ole tehnyt minusta yhtään sen vähemmän naista millään elämän eri tasolla. Omalla tarinallani haluan kannustaa ja rohkaista jokaista naista kohti omaa itse valittua elämää ja ymmärtää että menneisyyden ei tarvitse aina vaikuttaa negatiivisisesti tulevaisuuteen. Häpeä ei saa estää silpomisen läpikäyneitä osallistumasta keskusteluihin, sillä he ovat selviytyjiä ja sellaisenaan meidän pitää heistä puhua. 

Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta on vielä liian näkymätön yhteiskunnassamme vaikka viimeiset vuodet se on hyvin saanut median huomiota. Siihen vaikuttavat ja ylläpitävät syyt ovat monimutkaisia, monimuotoisia mutta hyvin oleellisia ja tärkeitä tutkia. Yksilötasolla olevat rajoitteet ja esteet on tärkeitä ymmärtää jotta niitä voi poistaa sekä tukea yksilöä yhteskunnan eri rakenteiden tasolla. Tällä hetkellä yksi itse myös väkivaltamuotojen näkymättömyyden vahvistaja on se, kuinka nämä väkivalta muodot usein valtakunnallisesta naistenoikeuksien ja tasa-arvo keskusteilussa ovat jäänneet pois. Niin kauan kuin emme tuo samalla tasolle ja samalle pöydille myös maahanmuuttajanaisten kohtaaman väkivallan erityispiirteet, siihen johtavat syyt, normit ja niitä ylläpitävät rakenteet, pysyy se jatkossakin näkymättömänä. Tämän lisäksi näiden väkivaltatapausten näkeminen kulttuurisidonnaisina enemmän kuin sen vaikutusta naisten asemaan ja tasa-arvonäkökulmasta on hyvin ongelmainen. Loppujen lopuksi kaikissa naisiin kohdistuvassa väkivalillassa on kyse samasta juurisyystä.

Mitä upeiden naisten kanssa sitä on saanut viettää naistenpäivää!

Me olemme Suomessa monessa asiassa edelläkävijöitä. Meillä on monta asiaa mistä saamme ja pitää olla ylpeitä. Se ei saa kuitenkaan sokaista meitä siitä tosiasiasta, että meillä on paljon tekemistä yhteiskuntana kohti tasa-arvoisempaa ja naisille turvallisempaa yhteiskuntaa. Myös niille naisille jotka ovat näkymättöminä yhteiskunnassamme.

Hyvää naistenpäivää.

-Ujuni

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: